Remontti

Heräsin tänään todella aikaisin sietämättömään ääneen. Herätyskellon sijasta aamulla pärähti soimaan olohuoneen seinä. Kaikki kerrostalossa asuvat tietävät sen maailman ärsyttävimmän äänen, kun naapuri poraa seinää. Tuntuu, että jokainen naapuri remontoi asuntoaan vuoron perään. Olen koittanut miettiä mistä tämä johtuu, ja luulen keksineeni vastauksen.

Remontti on miehen elämän parasta aikaa. Remontin ajan mies on perheen pää ja sankari, sekä palvonnan kohde. Reikien poraus seinään, hyllyjen ja kaappien kasaaminen, tapetointi ja samalla kaikki rästiin jääneet korjaushommat poikivat halauksia, hartiahierontoja, seksiä ja koko perheen palvontaa.

Vapaus siivouksesta, lasten kanssa olemisesta ja muista kodin velvoitteista hyvällä omallatunnolla. Suihkussa voi käydä kerran viikossa ja päällä voi olla juuri sen 80-luvun lempparibändin rivo t-paita ja risat farkut, jotka ovat odottaneet kaapissa juuri tätä hetkeä parisuhteen alkamisesta asti. Mies voi vetää lonkkaa illat, ja jokaisen pienen nikkarointivaiheen jälkeen voi ottaa kavereiden kanssa kaljaa keskellä olohuoneen kaaosta istuen ja syödä muijan ostamaa pitsaa tämän ihailevan katseen alla. Tavallaan remontti on siis pieni loma perheen arjesta takaisin poikamieselämään ja kavereiden kanssa hengailuun.

Mutta entä kun remontti on valmis? Tapahtuu raju putoaminen takaisin arkeen vaippojen vaihdon ja pölyjen pyyhkimisen keskelle ilman kiitosta, ja aikaisempi palvova katse muuttuu passiiviseksi vihan osoitukseksi rästiin jääneistä kotihommista. Uudeksi ihoksi muuttuneet mukavat remonttivaatteet vaihtuvat jälleen epämukaviin muotikuoseihin ja maittava pizza/olut-ruokavalio pupunruokaan ja riisimaitoon. Kavereita saa nähdä kerran viikossa töiden jälkeen kahvilla tai teatterissa vaimon valvovan silmän alla.

Tästä syystä monet miehet (kerrostalonaapurini mukaanlukien) ovat keksineet oivan keinon pidentää lomaansa keskellä arkea : porataan parin tunnin välein reikä seinään, jonka jälkeen mittaillaan olut kädessä seinään uusia hyllyjen paikkoja. Näin remontin saa venytettyä muutaman päivän pyrähdyksestä parhaimmillaan useiden viikkojen mittaiseksi omaksi ajaksi. Ja mikä parasta, samalla ärsytetään naapureita. Kenelle miehelle ei nousisi pieni hymy naamalle, kun lauantaiaamun ensimmäisen porauksen alkaessa kello 8 seinän takaa kantautuu ensin vaimea vitunhuuto ja sen jälkeen huonekalujen potkimista. Naapurin vitutuksen maksimoimiseksi voi vielä laittaa ulko-oven vieressä olevalle ilmoitustaululle lapun, jossa kertoo olevansa vilpittömästi pahoillaan naapurien yöunien ja mielenterveyden pilaamisesta. Koitappa siinä nyt sitten lapun luettuasi mennä huutamaan naapurin ovelle rivouksia ja tappouhkauksia. Sen sijaan puetaan päälle se vilpittömin hymy aina kun naapuri tulee vastaan ja nyökätään kohteliaasti. Näin pysyy näennäinen naapurisopu yllä.

Facebook

Minä VIHAAN facebookia.
Onhan tuo tietysti ihan kiva tapa löytää vanhoja tuttuja ja pitää yhteyttä ihmisiin, jotka eivät käytä esimerkiksi messengeriä, kännykkää tai avaa postia.
Mukavana lisänä olen alkanut saamaan sähköposteja pitkästä aikaa. Tosin sähköpostini täyttyy nyt peniksenpidennysmainosten ja valittujen palojen mahtavien tarjousten lisäksi päivittäisestä 10 facebook-ilmoituksen paketista.
Minähän en varmaan vittu huomaa kirjautuessani sisään palveluun, onko joku kirjoittanut "seinälleni", kommentoinut kuviani tai kutsunut minut johonkin tapahtumaan.
Lisäksi minua kiinnostaa vitusti tietää muiden ihmisten tilanne jossain vitun mafia warsissa tai mikä simpson tai kuinka chuck norris kukin on.

Tämän kirjoittamisen aikana tuli 3 sähköpostia facebookista. Taidan poistaa profiilini. Vittu.

Vihdoin

Sain vihdoin ja viimein monien kuukausien jälkeen aloitettua "bloggaamisen".
Sain idean tyttöystävältäni, joka ei enää jaksa kuunnella avautumistani kaikesta. Tiedossa on siis mahdollisesti avautumista peleistä, elokuvista, ihmisistä, eläimistä, musiikista ja muista yhteiskunnallisista ilmiöistä.