Mitä vittua, Kaisa Rastimo?

Törmäsin tässä töiden jälkeen nettiä selatessani hyvin hämmentävään blogiin
"Kaisa Rastimo - Tietoyhteiskunnan kehittäminen ei ole nörttien yksinoikeus" ja jouduin suunnattoman raivon valtaan.

Toivon todella rouva Rastimon olevan sarkastiseen sävyyn kirjoittava trolli, koska toinen vaihtoehto on, ettei rouva Rastimolla ole minkäänlaista käsitystä siitä, mitä kaikkea bittiviidakossa sattuu ja tapahtuu, eikä hänellä näin ollen pitäisi olla mitään asiaa työryhmään, johon hänet on valittu. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

" TIETOYHTEISKUNNAN KEHITTÄMINEN EI OLE NÖRTTIEN YKSINOIKEUS

Minut on hyväksytty vihreiden tietoyhteiskuntatyöryhmän jäseneksi. Työryhmän tavoitteena on laatia vihreiden uusi tietoyhteiskuntaohjelma kevään 2011 eduskuntavaaleja varten. Varmaan ihmetyttää, että mitä minä elokuvaohjaaja teen kyseisessä työryhmässä – niin minua itseänikin.

Seikkailuni bittimaassa alkoi viime keväänä, kun kirjoitin Uuteen Suomeen blogin ”Vapauden tähden –kuole huora kuole”. Kirjoituksessa pohdittiin sananvapauden ja lasten oikeuksien toteutumisen suhdetta verkossa. Provosoiva blogini herätti kiihkeän keskustelun. Tavalliset isät ja äidit kiittelivät sitä, mutta tietotekniikan ammattilaiset ja harrastajat kansankielellä sanottuna nörtit teilasivat sen.

Heidän mielestään mikään asia, ei edes lasten oikeudet saa kävellä sananvapauden ylitse verkossa. Netissä julkaistavaa aineistoa ei saa sensuroida ennakkoon. Lasten oikeudet verkossa toteutuvat sillä, että lasten vanhemmat vahtivat koko ajan lapsen vieressä, mitä hän puuhaa netissä.

Olin ihmeissäni, mistä oikein on kysymys. Elokuvaohjaajana itselleni on aina ollut täysin luonnollista, että elokuvissa on ikärajat. En ole koskaan pitänyt elokuvieni ikärajoja sensuurina elokuviani kohtaan vaan arvostettavana toimenpiteenä lasten suojelemiseksi asioilta, joita he eivät pysty käsittelemään.

Mietitytti, mitä tämän kiihkeän sananvapauden puolustamisen takana on: aito ja kannatettava idealismi luoda internetin avulla demokratia diktatuureihin vai jokin itsekkäämpi syy. En voinut olla kallistumatta jälkimmäisen vaihtoehdon puolelle, kun huomasin, että oma elokuvani Myrsky oli laitettu piraattilevitykseen vertais-verkostoihin.

On hätkähdyttävää seurata omaisuutensa varastamista oman työpöytänsä ääressä voimatta tehdä asialle mitään. Vielä hätkähdyttävämmäksi asian itselleni teki, kun vihreät nuoret julkaisivat samaan aikaan oman tietoyhteiskuntaohjelmansa. Siinä ehdotettiin, että laiton lataaminen verkosta tulisi laillistaa ja, että sisällöntuottajien on luovutettava tekijänoikeudellinen materiaalinsa verkkoon yleiseen jakeluun.

Nuoret on toki nuoria, mutta rajansa kaikella. Otin asian keskustelun aiheeksi Espoon vihreiden sähkö-postilistalla. Jälleen kerran minä ja nörtit olimme tukkanuottasilla keskenämme.

Minusta oli käsittämätöntä, ettei kiistatonta elokuva-alan asiantuntemustani kunnioitettu. Oli ihan turha selittää, kuinka kallis ja riskialtis elinkeino elokuva on, ja kuinka piratismi levitessään heikentää luovien alojen työllisyyttä ja sulkee leffateattereita, kun nörtit omasta mielestään tiesivät kaiken elokuvien tuottamisesta. Jokainen faktani teilattiin sillä, että sisällöntuottajat eivät voi mitään tekniikan kehitykselle. Sisällöntuottajien on muutettava ansaintalogiikkaansa, koska kuluttajat eivät enää suostu maksamaan elokuvista ja musiikista.

Olin järkyttynyt korkeasti koulutettujen matematiikkanerojen uskosta siihen, että raha kasvaa puussa. Koko vihreä puolue alkoi ällöttää minua. Harkitsin vakavasti loikkaamista toiseen puolueeseen.

Kun tunteet nousevat pintaan, ei todellisuutta näe selvästi. En tajunnut silloin, että nämä laitonta lataamista kannattavat nörtit ovat vain pieni, mutta sitäkin äänekkäämpi ryhmä vihreiden sisällä. Suurin osa vihreistä on tavallisia ihmisiä, jotka kannattavat reilua kauppaa myös musiikin ja leffojen suhteen. Nämä ”tavisvihreät” kannustivat minua pyrkimään vihreiden tietoyhteiskuntatyöryhmään ja vaikuttamaan sieltä käsin tekijöiden oikeuksiin. He olivat oikeassa. Parempi rakentaa ja vaikuttaa kuin rettelöidä. Näin minusta tuli lopulta Suomen 4. suurimman puolueen tietoyhteiskuntatyöryhmän jäsen.

Olen tässä blogissani kritisoinut ehkä turhan kärjistetysti nörttejä. Onhan sitä kiistelyn lomassa myös ystävystynyt monen sellaisen kanssa. Voin myös kiittää nörttejä, että he ovat avanneet minulle tien todella mielenkiintoiseen maailmaan, sillä pystyäkseni vastaamaan heille nasevasti, minun oli itse lähdettävä tutustumismatkalle verkon hämärään puoleen.

Menin vertaisverkkosivustoille, jossa Myrskyä levitetään. Sivuilla oli mainoksia, jossa korostetun vähäpukeiset naiset tarjoavat miehille seuraa. Aivan kuin prostituutio olisi siirtynyt kadulta verkkoon. Osa naisista oli thai-tyttöjä. Miten he olivat sinne päätyneet? Toivottavasti se on vain mielikuvitukseni tuotetta, että köyhät aasialaiset perheet myyvät tyttöjään kaupattavaksi verkkoon musiikin ja leffojen sekaan?

Outo kokemus oli myös yrittää ladata oma elokuvansa vertais-verkkosivustolta. Se ei nimittäin onnistunut, koska en suostunut antamaan luottokorttitietojani sivuston ylläpitäjälle. Varmasti sinisilmäisiä on kuitenkin maailmassa niin paljon, että kaiken kaikkiaan pikkurikollisten on helpompi tienata leipänsä verkossa kuin ammattimaisten sisällöntuottajien.

Kaiken kokemani synteesinä uskallan olla ilman mitään tietotekniikan tuntemusta sitä mieltä, että liiketoiminnan etiikan säännöt ja lait verkkoympäristössä pitää tarkistaa ja tarvittaessa säätää uudelleen.

Tällä hetkellä operaattorit keräävät rahaa taskuihinsa välillisesti niin piratismilla, prostituutiolla ja kaikella mahdollisella laittomalla kaupalla; huumeista aseisiin ja ihmisiin. Se ei ole oikein. Palvelun tarjoajat pitää asettaa tästä vastuuseen, sillä he ovat osa rikollista toimintaa hyötyessään siitä taloudellisesti.

Äitinä olen myös huolestunut siitä, etteivät lasten oikeudet toteudu verkossa. Vaikka nörtit vastustaisivat, niin minä äitinä vaadin, että Pelastakaa lapset ry:n nettiturvallisuustyöohjelman artiklat pitää ottaa myös vihreiden tietoyhteiskuntaohjelman periaatteiksi: Lapsilla pitää olla verkossa oikeus elämään ja kehittymiseen, oikeus suojeluun vahingolliselta aineistolta, väkivallalta ja seksuaaliselta hyväksikäytöltä.

Viime päivinä olen tutustunut taas moneen uuteen nörttiin, kun vihreiden tietoyhteiskuntatyöryhmän jäsenet ovat sähköpostitse esitelleet itseään toisille. Liikutuin, kun työryhmän vanhin 61-vuotias IT-alan ammattilainen muistutti jäseniä tietotekniikan ammattilaisten etiikasta: ”Tietotekniikan ammattilainen kunnioittaa toisen työtä ja ottaa huomioon muiden ihmisten oikeuden luomaansa ja tekemäänsä.” Ehkä meissä taiteilijoissa ja nörteissä on kuitenkin jotain yhteistä."

Seuraa muutamia mietteitä kyseisestä kirjoituksesta.

- Mitä kyseinen naisihminen tekee kyseisessä työryhmässä. Siis ihan oikeesti.

- Miksi rouva Rastimo on järkyttynyt "kun huomasi, että hänen oma elokuvansa Myrsky oli laitettu piraattilevitykseen vertais-verkostoihin", vaikka todellisuudessa eksyi phishing-sivustolle, joiden tarkoitus on huijata rouva Rastimon kaltaisia n00beja antamaan luottokorttitietonsa?

- Luuleeko rouva Rastimo ihan aikuisten oikeesti, että thaimaalaiset vanhemmat laittavat lapsiaan myytäväksi tietyillä sivustoilla esiintyvien, loputtomien pop-up-ikkunoiden mereen johtavien geneeristen seksiseuramainosten kautta?

- Millä tavoin lasten oikeudet kohenevat sensuroimalla internetin sisältöä?

Mielestäni kyseisestä kirjoituksesta voidaan päätellä ja lukea rivienvälistä, että tietoyhteiskunnan kehityksen PITÄISI nimenomaan olla "nörttien"(="tietotekniikan ammattilaisten ja harrastajien") yksinoikeus? Ettei lähdetä kuitenkaan Pohjois-Korean linjoille sen takia, että joku vitun lehmä luulee kaiken netistä löytyvän olevan totta?

Rakas rouva Rastimo, jätä näiden asioiden pohtiminen "nörttien" hommaksi, ja pysy pestissäsi elokuvaohjaajana. En ota kantaa osaamisestasi kyseisessa hommassa, mutta voin kertoa, että kaltaisesi asiasta mitääntietämättömät ihmiset saavat aikaan vain hallaa valtion kustannuksella kaikenlaisissa työryhmissä.

Varmaan ihmetyttää, että mitä minä elokuvaohjaaja teen kyseisessä työryhmässä – niin minua itseänikin. -Kaisa Rastimo

Kiitos ja näkemiin. Ensi kerralla jotain aivan muuta.